Terveiset sieltä missä pippuri kasvaa!
Meillä oli mahdollisuus viettää tammikuussa ihana
kolmeviikkoinen Jumalan omassa maassa, Keralassa.
Eteläinen Intia on kuuluisa teeviljelmistä, mausteplantaaseista ja
ayarvedisistä hoidoista.
Kolme viikkoa kookospalmuja, mausteita, aurinkoa,
vuoristoa, sademetsiä, kanavia,
iloa, lämpöä ja kokemuksia.
- ehdottomasti Intian parasta antia.
Lähiruuan ystävänä ilahduin puhtaista ja maukkaista ruuista.
Kaikki oli kerätty läheltä saman päivän aikana.
Keittiö hemmotteli erityisesti kasvisruokailijoita:
jeera, pippurit, kurkuma, kaneli,
neilikka ja currynlehdet antoivat arominsa paikalliseen ruokaan.
Tuore kookos toi täyteläisyyttä ja ruokien chili säväytti
intialaisen ruuan ystävää.
Intialaiset olivat ylpeitä keittiöstään ja
halusivat ehdottomasti meidän maistavan heidän
perinteisiä makujaan:
Parotha, Biryani, Curry, Paneer Tikka Masala, Raita ja Naan
tulivat tutuiksi ja niitä jäin kaipaamaan.
Perinteiseisti ruoka tarjoiltiin banaaninlehdeltä,
se syötiin sormin ja
ruokailun jälkeen lehti käärittiin rullalle ja
syötettiin lehmille.
Ei turhaa tiskiä, ei turhaa jätettä...
Ruokailuun liittyi yksi tärkeä seikka:
ruoka syödään Intiassa aina oikealla kädellä.
Vasen käsi on saastainen ja se on varattu hygieniasta huolehtimiseen.
Tämän tavan (ja käsidesin käyttö) auttoi pysymään terveenä.
Vaikka mittapuumme mukaan elintaso ei ole korkea;
aikuiset tekivät kuitenkin töitä,
lapset kävivät koulua,
ihmiset olivat puhtaita,
terveydenhuolto oli järjestettyä ja
eri uskontojen edustajat elivät sovussa keskenään.
Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire,
elämää elettiin päivä kerrallaan ja
oltiin tyytyväisiä siihen mitä oli.
Siinä eväitä ja oppimista
kahdelle matkalaiselle!
Suosittelen Jumalan omaa maata jokaiselle,
joka haluaa heittää rinkan selkään,
hypätä täyteen paikallisbussiin ja
antaa elämän viedä!
Keralassa olet turvassa,
olethan Jumalan omalla maalla!
t. Sanna
PS. Viikonloppuna luvassa
Koftaa Tikka Masala
ja Parothaa sauvolaisittain,
siitä tuonnempana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti